Monessa pelissä olen vilkuillut viereisellä sohvalla kärvistelevää asuinkumppania, jonka epäuskoiset silmien pyöritykset, pitkät ja syvät huokailut ja ärähdykset johtuvat varmasti asuinkumppanini pitkälle edenneestä, hedelmällisestä tilasta.

Päivittäin rakkaimman leipälävestä esitetyt kysymykse kuten: -"Koska niitä pelejä nyt tänään tulee?" -ja -"Tuleeko niitä tänäänkin kaksi?" ovat varmasti suunnattu minulle ainoastaan vain varmistamaan niiden tarkka ajankohta ja lukumäärä ja mussukka on innoissan, kun vietän siinä olohuoneessa laatuaikaa koko perheen kanssa.

Myös jälkikasvu on ottanut kisat ilolla vastaan. Vertti kysyykin päivittäin, -"Koska isi tää matsi oikein loppuu?" -analyysini mukaan pikkuveijari on takuulla yhtä innostunut peleistä kuin isi ja haluaisi pitkittää nautintoa mahdollisimman pitkään, eikä esim. leikkiä.

Me miehet olemme melkoisia kuvaputkiaivoja, mutta yksi asia on selvää. Urheilu, jalkapallo ja EM-kisat yhdistää perheitä. Puhumattakaan MM-kisoista, jotka kestävät viikon pidempään.