Se tavallinen tarina, jonka vaiheet kertaamme nyt tässä.

Alussa on poika, hieman omalaatuinen, mutta kiltti. Ihastuu tyttöön. Poika on tytön tavatessaan 23-vuotias.

Tyttö on myös hieman arvaamaton, mutta kiltti ja ihastuu komeaan poikaan.

Tyttö on pojan tavatessaan 20-vuotias.

Tyttö ja poika päättävät asettua katselemaan toisiaan hieman lähempää. Löydetään oikein hyvä katto, jonka alle asetutaan jakamaan arkipäivää.

CD:t laitetaan yhteiseen telineeseen ja jouluna koristellaan hieno kuusipuu. Se saa kovasti kehuja.

Tammikuussa loppiaisen jälkeen sitä ei enää kehuta, kun talon ja porraskäytävän imurointi kestää 8 tuntia.

Talvella 2005 tyttö ja poika kokevat suuria ja ihania tunteita pienessä koulukadun kaksiossaan, kun pieni poika ilmoittaa tulostaan pienen ja huteran viivan muodossa.

Poika on nyt 26-vuotias ja tyttö 23-vuotias.

Poika ja tyttö ymmärtävät, että asioita tahdotaan jakaa yhdessä pitkällä ajanjaksolla.

Eletään kaunista kesää vuonna 2005, kun pariskunta hankkii hienot sormukset ja lupaavat toisilleen jotain hyvää ja kaunista.

Ei ole sattumaa, että tyttö täyttää samana päivänä 24-vuotta.

Kesä kuten myös syksy on pitkä ja ihana. Pieni poika kasvaa tytön mahassa ja sitä odotetaan jo kovasti. Syksyn värit ovat kauniit ja ilma on lämmin vielä kauan.

Pieni poika kuulee jatkuvasti tulevan isin ja äidin kertomuksia ja terveisiä väliaikaiseen kotiinsa.

Vihdoin sitten koittaa odotettu hetki, kun pieni poika syntyy 13.10.2005 Vaasan keskussairaalassa klo 13.41.

Hetki on tietysti ikimuistoinen ja tunteikas.

Tyttö ja poika ovat nyt isä ja äiti.

Pieni poika saa nimekseen Vertti Vilhelmi. Unelias miehenalku kasvaa hiljalleen ja on kovin tärkeä kaikille ihmisille ympärillään.

Isä ja äiti ihmettelevät kovasti pojan tuhinaa ja pienen pieniä varpaita.

Elokuussa 12.08.2008 klo 3.16 syntyi isän, äidin ja jo vähän isommaksi kasvaneen pojan perheeseen uusi pieni poika.

Liekö ollut sattumaa, että poika syntyi sinä päivänä, kun äiti täytti 27 vuotta ja uuden pienen pojan vanhemmat olivat luvanneet hyviä ja kauniita asioita toisilleen tasan 3 vuotta aiemmin.

Kaikilla ihmisillä ja perheillä on siis omat tarinansa ja matkansa. Kaikkien omat ovat yhtä tärkeitä ja erilaisia.

Rakastan omaamme ja en vaihtaisi sitä milloinkaan mihinkään toiseen.

Kiitos siis Hanna siitä, että saan olla matkalla kanssasi, johon kuuluu paljon tärkeitä ihmisiä ympärillämme. Kiitän siitä jokaisena päivänä ja varsinkin tänään, 12.08.2009

Liekö sattumaa, että tänään on Kasperin 1-vuotispäivä, sinun 28-vuotissyntymäpäivä ja tasan 4 vuotta sitten lupasimme tosillemme tärkeitä ja hienoja asioita.

Kuvia katsellessa ei voi tosiaan olla miettimättä, että parhaat asiat tässä maailmassa ovat ja tulevat aina olemaan ilmaisia.

Tahdon siis toivottaa sinulle hyvää ja onnellista merkkipäivää rakas.