Noh, käyn vähän läpi jos jotain kiinnostaa.
Vertti, eli alias V-mies on nyt (heinäkuussa 2008) 2vuotta ja 9kk. Aika pieni jampesteri, mutta kaikkea sinne pieneen kovalevyyn jo mahtuu.
Yksi tärkeä asia, mitä tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä: Kiroilla.
Lämäsin jalkani jokunen viikko sitten pihassa johonkin laudanreunaan ja päästin perinteisen ruman sanan, jota pikku-ukkeli sitten hoki pari viikkoa joka välissä. Hanna kielsi lopulta homman pippuriin vedoten. Ei siis kannata kiroilla. Se ei kuulosta kovin mukavalta parivuotiaan suusta. Tai onhan se ihan hassua siinä olohuoneessa illalla perheen kesken muutamaan otteeseen, kun puolimetrinen ärisee uhkaavasti nallelle ja sanoo kirosanan, mutta siellä automarketin kassalla perjantairuuhkan jonottelussa se ei kuulostakkaan enää niin hauskalta.
Mitä ei myöskään kannata antaa, tai ottaa tavaksi: Keksejä, jätskiä, suklaata ja pullaa. Terveellisen ja ravitsevan aterian läpivienti on suorastaan mahdottomuus, kun alle on saatu näitä edellä mainittuja. Antaessassi tarpeeksi näitä ihania kertakulutushyödykkeitä keksit ikiliikkujan, joka ei pysähdy seinään, vaan jatkaa kiipeilyä jopa kattoon saakka.
Pienet ihmiset ovat myös kovia päättelemään: Rapistellessasi keittiössä jotain muovista pussinpintaa ei kulu kuin sekunnin kymmenyksiä, kun pienet jalat teputtavat juoksuaskelien merkeissä luoksesi. "Isi, mullekkin keksiä!" Jos yrität väittää syöväsi leipää, jäät kiinni valheesta heti. Jos väität, ettei käsissäsi ole mitään, joudut näyttämään kätesi. Jos yrität olla puhumatta tai näytellä, ettei suussasi ole mitään, joudut tuijotuskilpailuun, joka päättyyy vasta sitten, kun liikutat suutasi ja jäät kiinni.
Mitä ei myöskään kannata tehdä: Antaa katteettomia lupauksia.
Nuo mikroihmiset tuntuvat muistavan kaiken. Jos pieni ihminen kitisee ja on pahalla tuulella jossain välissä päivää ja koitat hiljentää puheripulin ja äksyilyn jollain puolihuolimattomalla letkautuksella ja lupauksella, löydät sen kyllä ennemmin tai myöhemmin edestäsi. Pienillä on norsun muisti. Sanot herkkänä hetkenä, että -"Tullaan sitten joku toinen kerta taas katsomaan tänne cittariin tätä leluosastoa, mutta nyt pitää mennä kun on kiire.." -joudut toteuttamaan lupauksesi 2 viikon päästä, kun tosiaan seuraavan kerran tulet sinne cittariin. Sinä ehkä unohdit, mutta kaveri ei ja todennäköisesti sinulla on silloinkin kiire.
Mikä on ikävää puuhaa: Pukeminen, syöminen, käsien pesu, nukkumaan meno, päiväunille meno ja pissalla käynti. Euroviisuissa myöskin Kari Tapio oli melkoinen tajunnanräjäyttäjä.
Mitä muuta: Juoniminen onnistuu vallan hyvin. Sen minkä isi kieltää, käydään kysymässä uudestaan luvan muodossa äidiltä.
Huippujuttuja on:
Wasalandia, pomppulinnat, karusellit, futiksen peluu, rummuttaminen, Kivihaan Citymarketin pihan trampoliini, rokin kuuntelu, leikkikentät, majan rakennus, autot, kaivurit, nosturit, rekat, saunassa käynti, kylpyammeessa leikkiminen, hassuttelu, sängyssä hyppiminen, kutittaminen, leikkimikrofoniin laulaminen, suun aukominen jotain hyvää piisiä kuunnellessa, pallon piilottaminen selän taakse, vastaan väittäminen, kiipeileminen, leikkiminen, leikkikännykällä kaikille tutuille soittaminen ja päivän kertaaminen pinnasängyssä illalla nukkumaan mennessä, tiskikoneen tyhjääminen, kitaran soittaminen, asioista ilmoittaminen.
Asioista ilmoittaminen onkin kovin hauskaa. Äiti, mä röyhtäsin. Isi, mä sain äitiltä suklaan. Äiti, mulla tuli tosi iso kakka. Mumma, mä kävin istumapissalla. Paappa, pöntöstä ei saa juoda. Hannu, tupakka on yäk.
Paljon on siis asioita, mitä nuo pienet osaavat ja mitä pitää vielä opetella. Paljon on myös niitä asioita, joita me isot voisimme opetella noilta pieniltä: Rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja tunteiden kertomista. Kun V-mies sanoo alakuloisella äänellä: "Mulla on äitiä ikävä" -sulaa vähintäänkin kaikki pahat ajatukset ihmiskuntaa kohtaan siinä paikassa ja hetkessä. Kaikkia pitää halata ja moikkailla ja kaikille hymyillään. Pienet tuntuvatkin tietävän selvästi jotain, mitä me isot ei tiedetä.